Ilmat paranee koko ajan. Kolmeekymmentä astetta vetelee lämpöö päivisin ja koko ajan nousee. Suomen viileissä kesissä kasvanu nainen on ihan hämmennyksissään, että jossain voi olla toukokuussa jo näin lämmin!
Pikku hiljaa alkaa miettimään täältä lähtemisen käytännön puolia. Postitoimistossa pitää käydä joku päivä kirpeellä vierailulla ja lähettää töitä ja osa kamoista edeltä Suomeen; miun laukkuun kun ei kaikki mahdu millään ilveellä. Kalliiks tulee, mutta minkäs teet. Vaikka täällä on aika unelmaa ollu olla ja kaiken kaikkiaan upee kokemus jota en vaihtais mihinkään, ni silti iha hyvillä mielin on lentopäivän lähestyessä. Ikävä kotiin on kova! Kyllä mie Suomeen vielä kuulun, ainaki vähäks aikaa.
Mutta vielä on aikaa nauttia auringosta, palmupuista, kavereista ja Välimerestä joka silittelee varpaita.
![]() |
Maisemamaalauskurssin tulosta, koko jotain A1, öljy kankaalle |
Sagunto |
-Päivi