Hola, Valencia!

Kolmen viikon Suomi-reissu takana ja paluu arkeen iskee päälle. Eilen palasin takaisin Valenciaan ja huomasin että tänne on siinä kolmessa viikossa ehtiny tulla kesä! Puissa on lehdet ja ilma ihan eri lailla lämmintä kuin lähtiessä.

Kotimaan katsauksesta sen verran että oon iloinen että tuli sekin tehtyä. Kaikkein eniten sen takia, että sain ottaa osaa äidin isän hautajaisiin, jotka olikin miulle loppujen lopuksi kovempi pala, ku oletinkaan. Sitä syyttää itseään siitä, ettei ollu paikalla kun lähtö tuli, ettei ehtiny sanoa miten rakas toinen on ollu ja miten hurjan iso ja tärkee osa elämää. Hautajaiset toi esiin ehtymättömät kyynelvirrat ja täälläkin, vaikka on etäisyyttä kaikkeen tuttuun, alkaa surusta itkettää kun ajattelee ettei tärkeää ihmistä enää ole.

Pari kuukautta vielä vaihtoa jäljellä. Paluulippu on ostettu kesäkuun 26:nnelle päivälle, joten kyllä mie kotiin tulen ystävät rakkaat:) Loppuaika pitää sisällään hurjaa lopputikistystä että saa kaikki kurssit täällä päässä hoidettua kunnialla läpi, mutta mitä luultavimmin myös jotain pieniä reissuja ja Espanjan lämmöstä nauttimista.

Vaikka koti-ikävä iski välittömästi kun kone nousi ilmaan Helsinki-Vantaalta, ni mieleen alkaa hiipiä tietoisuus ettei tämäkään ole ikuista. Nyt sitä alkaa jo laskea viikonloppuja ja huolestua siitä, ettei ehdi nähdä tai tehdä kaikkee mitä on suunnitellu. Ei, vieläkään ei kaduta että oon tänne menny ja tähän hommaan lähteny:)

Loppuun vielä vähän päivitystä taiteellisiin aikaansaannoksiin. Nää kuvat on osa miun papan muotokuvaa, jota alotin työstää ennenkuin se nukkui pois. Kaikki akryylilla maalattu kankaalle ja kooltaan ovat jotain A4 ja A3 väliltä. Nää on nyt papalle.

Pitäkää huolta,
Päivi

Tuoksussa kesäisen maan

Tämä merkintä on lyhyt.
Mie sain sunnuntaiaamuna puhelun äidiltä. Pappa on nukkunut pois. Se oli miulle hurjan rakas ja läheinen, enkä mie saanu nähdä sitä ennenkun se kuoli. Viimeksi kun nähtiin tammikuussa, halattiin ja sovittiin että nähdään sitten kesällä kun tuun takasi täältä..
Ei oo oikein mitään sanottavaa. Luopuminen ja kuoleminen on osa elämää, mutta se ei tee asioita yhtään helpommaksi, kun on aika sanoa hyvästi.
Viikon päästä lennän Suomeen ja viivyn siellä muutaman viikon, suren rauhassa ja vietän aikaa perheen kanssa. Hautajaisten jälkeen palaan Espanjaan ja hoidan vaihdon loppuun. Opettajat ei oo miun parin viikon paussista kaikki mitenkään hirveen innoissaan, mutta miun paikka on nyt kotona.
Niin jotta tulee jonkinmoinen tauko tähän blogeiluun. Kuulette miusta sitten kun on taas sen aika. Nyt on aika jonkin muun.

"Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan"

-Päivi